28.11.2022

Liitolle valitaan uusi puheenjohtaja

Diakoniatyöntekijöiden Liiton ja hallituksen puheenjohtaja valitaan edustajiston kokouksessa 2.12.2022. Nykyinen puheenjohtaja Saara Huhanantti on toiminut tehtävässä sääntöjen mahdollistamat täydet kaudet ja hän ei voi asettua enää ehdolle.

Puheenjohtajan tehtävästä kiinnostuneet ovat voineet ilmoittautua liiton vaalivaliokunnalle. Tähän mennessä suostumuksensa ehdokkaaksi ovat antaneet Sara Dhakal, Tiina Haukijärvi ja Petja Heiskanen. Edustajiston jäsenet voivat tuoda kokoukseen myös muita ehdokkaita.

Koska tiedossa on jo kolme kanditaattia, käydään puheenjohtajavaali. Valituksi tuleminen edellyttää, että ehdokas saa yli puolet äänistä ensimmäisessä äänestyksessä tai toisessa äänestyksessä, joka käydään kahden eniten ääniä saaneiden kesken.

Vaalivaliokunta on valmistellut ehdokkaille joukon kysymyksiä ja näin pääsemme tutustumaan heihin etukäteen.

Kuka olet?

Sara Dhakal: Olen monikulttuurisen perheen kahden lapsen äiti. Olen työskennellyt kirkon kansainvälisessä työssä sekä Suomessa, että ulkomailla, sosiaali- ja kasvatusalalla sekä diakoniatyössä. Tällä hetkellä työskentelen sosiaaliohjaajana vammaispalveluilla pian kuntayhtymästä hyvinvointialueeksi muuttuvalla Keski-Uudenmaan SOTE:lla. Työssäni haluan tukea ihmisten hyvinvointia ja auttaa heikoimmassa asemassa olevia. Vapaa-ajallani viihdyn metsässä ja kuoron riveissä laulamassa.

Tiina Haukijärvi: Olen Haukijärven Tiina. Helsinkiläissyntyinen, nykyisin Mäntsälässä asuva diakonissa. Arkeani elän puolison, eskarilaisen ja mäyräkoiran kanssa kotoisassa kerrostalokolmiossa, josta usein karkaamme sukuni mökille sekä työleireilemään että lepäämään. LinkedIn-profiilissani olen kuvannut itseäni seuraavasti: "Olen diakonian tekijä, jonka sydäntä lähellä ovat yhteinen kehittäminen, erilaiset kokeilut ja projektit. Olen työskennellyt eri kokoisissa seurakunnissa maaseudulta kaupunkeihin, liukastellut Savon rospuuttoteillä ja eksynyt Helsingin lähiöihin." Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että olen valmistumiseni jälkeen hypännyt suoraan diakoniatyöhön ja tehnyt sitä monenlaisissa ympäristöissä. Sekä 13-henkisessä diakoniatiimissä että seurakunnan ainoana diakoniatyöntekijänä. Nykyisin työskentelen Mäntsälän seurakunnassa, neljän diakoniatyöntekijän tiimissä johtavana diakoniatyöntekijänä. Koulutukseltani olen sairaanhoitaja (YAMK) diakonissa ja diakonian kentällä pidän itseäni kehittäjänä, innostujana ja verkostoitujana. Arkiaamuisin juon kahvini Muumien Esi-isä-mukista ja viikonloppuisin herkuttelen nachoilla, salsalla ja irtokarkeilla.

Petja Heiskanen: Olen Petja Heiskanen, diakoni Riihimäeltä. Työskentelen Riihimäen seurakunnassa. Diakoniatyötä olen tehnyt yhteensä n. 12 vuotta. Muutaman sijaisuuden ja vuodesta 2014 vakituisessa virassa. Kävin välissä parissa nuorisokodissa ja kunnalla töissä. Asun Riihimäellä 4 lapseni ja vaimoni kanssa. Soitan rumpuja Riihimäen Työväenyhdistyksen soittokunnassa (olen myös johtokunnan jäsen), laulan Riihimäen Mieslaulajissa (olen myös puheenjohtaja) ja harrastan myös kitaran soittoa ja piirtämistä. Harrastuksista taka-alalle on jäänyt valokuvaus. Teen julisteita ja muita tiedotteita yhdistyksille. Soitan rumpuja ja toimin projektipäällikkönä Grooveimmissa joululauluissa, joka on Riihimäellä järjestettävä neljän konsertin joululaulukonserttisarja. Konserteissa kerätään kolehti Kirkon UIkomaanavulle. Toimin myös Kirkon Ulkomaanavun yhteyshenkilötyöryhmän jäsenenä.

Mitä liittoon kuuluminen sinulle merkitsee ja miksi olet kiinnostunut liiton toiminnasta?

Sara Dhakal: Liittoon kuuluminen on minulle tärkeä osa ammatti-identiteetin ylläpitämistä ja verkostoitumismahdollisuus. Se antaa turvaverkon, tietoa työn ajankohtaisista asioista ja mahdollisuuden ajaa ammattikuntamme etuja työelämässä. Olin jo opiskeluaikoina liiton yhdysopiskelija ja olen siitä lähtien ollut eri tavoin mukana liiton toiminnassa.

Tiina Haukijärvi: Jo opiskeluajoista alkaen liitto on toiminut minulle linkkinä valtakunnalliseen diakoniatyöhön ja diakoniatyöntekijöihin. Lisäksi liitto on toiminnallaan ja julkaisuillaan ollut vahvistamassa ammatti-identiteettini muodostumista keskellä sairaanhoitajaopintoja. Minulla on ollut tunne siitä, että olen turvassa ja minulla on selkänoja, johon nojata, jos jotain tapahtuisi. Osastojen järjestämässä toiminnassa olen päässyt kasvamaan diakoniatyöntekijänä, saaden vahvistusta kokeneemmilta kollegoilta. Tällaista ammatillista vahvistusta haluaisin olla myös omalta osaltani tarjoamassa.

Petja Heiskanen: Liitto toiminnallaan tukee työntekijöiden hyvinvointia ja pitää esillä työtä, joka puolestaan vaikuttaa työn arvostukseen. Kysymykset palkkauksesta ja työhyvinvoinnista ovat erityisen tärkeitä, jotta diakoniatyö tosiasiallisesti voi jatkua ammatillisena toimintana.

Mitä asioita haluaisit nostaa esille ja mihin asioihin haluaisit olla vaikuttamassa?

Sara Dhakal: Diakoniatyössä on usein matala palkka työn vaativuuteen nähden. Diakoniatyöntekijöiden ammattitaito on myös hyvin monipuolista, ja työnkuvat ovat usein laajoja, joskus valtavia. Haluaisin lisätä tietoisuutta (kirkossa ja yhteiskunnassa) työn vaativuudesta, diakoniatyöntekijöiden rautaisesta ammattitaidosta ja sitä kautta lisätä työn arvostusta, jotta palkatkin nousisivat oikeudenmukaiselle tasolle. 

Haluaisin myös pyrkiä lisäämään diakoniatyöntekijöiden vaikutusvaltaa kirkossa. Nykyisellään, kun diakoniatyöntekijöillä ei ole esimerkiksi kiintiötä kirkolliskokouksessa, kirkkohallituksessa tai hiippakuntavaltuustoissa, sitä ei juurikaan ole. Näin tunnustettaisiin myös diakonian viranhaltijoiden asema hengellisen työn tekijöinä, joka on kirkolle merkittävä ja tärkeä.

Tiina Haukijärvi: Olen viime aikoina kummastellut paljon kirkon rekrytointi-ilmoituksia ja palkkausta. Tuore Hiilamon kolumniteksti Ylen uutisissa valotti jälleen sitä palkkakuopan, jossa me diakoniatyöntekijät seisomme. Olen pohtinut paljon, kuinka sanoitamme diakoniatyötä, sen kuormittavuutta ja vaativuutta. Haluaisin puhua rohkeasti ja viisaasti palkkauksemme puolesta. Löytää yhdessä välineitä siihen, että kuinka voisimme avata tekemäämme työtä. Lisäksi olen näin YAMK-koulutettuna kipuillut oman työni ja sen tulevaisuuden kanssa. Osaako kirkko hyödyntää YAMK-koulutettuja? Olisi hienoa päästä tuomaan kentän moninaisuutta esille. Pidän kirjoittamisesta ja toisinaan olen etsinyt foorumia tai väylää nostaa asioita yhteiseen keskusteluun. Kuulen kentältä sellaista turhautumista ja tuskastumista. Minulla ei ole vastauksia, mutta jaksan uskoa, että yhdessä tekemällä ja rohkeasti puhumalla pystymme muuttamaan asioita.

Petja Heiskanen: Haluaisin olla vaikuttamassa etenemismahdollisuuksiin työuralla, palkkaukseen ja työssä jaksamiseen sekä valta-asetelmaan kirkossa. Aluksi ja lopuksi kuitenkin haluaisin olla vaikuttamassa kuuntelemalla liiton jäsenten ääntä ja tekemällä linjaukset vasta sen jälkeen.

Diakoniakoulutettuja työskentelee eri tehtävissä ympäri Suomea seurakunnissa, kunnissa ja järjestöissä. Kuinka tulevana puheenjohtajana toimisit koko jäsenkentän hyväksi?

Sara Dhakal: Puolustaisin monipuolisesti työntekijöiden oikeuksia. Jokaisella työntekijällä on oikeus tukeen työssä, työn vaativuutta vastaavaan palkkaan, työhyvinvointiin (lomiin ja vapaisiin työstä) sekä oikeudenmukaiseen ja tasa-arvoiseen kohteluun työssä ja työpaikalla. 

Tiina Haukijärvi: Uskallan sanoa, että hahmotan kentän moninaisuutta sekä oman kokemukseni että verkostojeni kautta. Mutta yhä edelleen haluaisin syventää kentän tuntemustani ja lisätä omaa osaamistani. Diakoniatyö on vahvasti paikallista ja työn todellisuus vaihtelee. Edunvalvonnan kannalta on tärkeää hahmottaa, miten erilaisissa todellisuuksissa diakoniatyötä tehdään - isot yhtymät ja kaupungit vs. pienet, yhden diakoniatyöntekijän seurakunnat, joissa on juuri ja juuri varaa siihen yhteen työntekijään. Haluaisin välittää jäsenkentälle viestiä, että me liitossa ymmärrämme ja hahmotamme tämän ja että olemme kaikkia varten.  Haluaisin rohkaista diakoniatyöntekijöitä kertomaan ja nostamaan omaa työtään ja osaamistaan esille, olla vahvistamassa moninaisen kentän ääntä. Mitä tulee diakoniakoulutettuihin työntekijöihin kirkon ulkopuolisissa töissä, ajattelen, että liitto voi parhaimmillaan toimia ammatti-identiteetin vahvistajana, tukijana ja linkkinä diakonian maailmaan. 

Petja Heiskanen: Ensin kuuntelen, sitten jäsennän ja yritän ymmärtää. Sitten pohdimme yhdessä toimenpiteistä ja päätökset teemme kuitenkin yhdessä. Monesti täytyy keskittyä yhteen kehittämisalueeseen, jotta saadaan hyviä tuloksia aikaiseksi. Yhteisiä tekijöitä kyllä löytyy jäsenkentältä, mutta joskus täytyy keskittyä alueeseen, jonka vaikutukset ulottuvat pienemmälle ryhmälle.

Liiton puheenjohtaja näkyy mm. somessa ja lehtien sivuilla. Miltä sinusta tuntuu esillä oleminen?

Sara Dhakal: Olen tottunut esiintymään ja olemaan esillä, olen tehnyt sitä jo lapsuudessa. Sekä työssä että vapaa-ajalla olen tarvittaessa näkyvässä roolissa, se on minulle luontevaa.

Tiina Haukijärvi: Ajattelen, että esillä oleminen kuuluu työhöni ja tehtävääni. Olen diakoniatyöntekijänä kasvanut sellaisesta hiljaisemmasta rinnalla kulkijasta kohti kysyvää, kyseenalaistavaa ja kantaaottavaa tekijää. Esillä oleminen, puhuminen ja erilaisten tekstien kirjoittaminen on minulle luontevaa ja haluaisin myös kehittyä siinä. Olen havainnut, että kirkossa puoliamme ei pidä kukaan muu kuin me itse ja olen valmis tekemään oman osani yhteisestä työstä.

Petja Heiskanen: Esiinnyn usein harrastuksissani soittaen ja laulaen ja toimin Riihimäen Mieslaulajien puheenjohtajana. En varsinaisesti hakeudu esille, mutta voin ihan hyvin olla esillä.

Oletko valmis sitoutumaan puheenjohtajan tehtävään ja käyttämään sen hoitamiseen tarvittavan ajan?

Sara Dhakal: Kyllä olen.

Tiina Haukijärvi: Olen.

Petja Heiskanen: Tässä ei varsinaisesti ilmoitettu miten paljon aikaa tehtävä vaatii, joten kysymykseen on vaikea vastata tyhjentävästi. Tehtävä kiinnostaa ja sitoudun kyllä siihen, kuitenkin rekryissä suosisin tehtävän laajuuden ilmoittamisen ennen tehtävän vastaanottoa.

Mitä annettavaa juuri sinulla olisi puheenjohtajan roolissa DTL:lle ja sen jäsenille? 

Sara Dhakal: Monipuolisen työhistoriani vuoksi (kirkon kansainvälinen työ Suomessa ja ulkomailla, sosiaalityö, kasvatustyö sekä diakoniatyö) osaan ottaa liiton jäsenten moninaisuuden huomioon. Osaan puolustaa ja ylläpitää erilaisten, erilaisissa tehtävissä työskentelevien työntekijöiden oikeuksia.

Tiina Haukijärvi: Sain työskennellä viime keväänä Stadin safkan asiakkuusvastaavana ja silloinen esihenkilöni kuvasi minua näin: ”Tiinalla on erinomaiset vuorovaikutustaidot ja kehittämisorientoitunut ote tehdä työtä. Hänellä on oivallinen kyky hahmottaa laajoja kokonaisuuksia, sekä tehdä analyyttisia havaintoja työhön vaikuttavista ilmiöistä. Arvostan hänen johtamisosaamistaan, sekä jäsenneltyä tapaa esittää asioita.” Kun sain puhelinsoiton, jossa minua pyydettiin asettumaan ehdolle puheenjohtajaksi, olin vilpittömän hämmästynyt ja nöyrän kiitollinen saamastani luottamuksesta. Olen valmis antamaan oman osaamiseni, ajatukseni ja persoonani diakoniatyöntekijöiden liitolle ja sen jäsenille. En vielä tiedä mitä kaikkea se pitää sisällään, mutta jos minut katsotaan tehtävään soveltuvaksi, olen valmis sitoutumaan ja tekemään työtä koko sydämelläni.

Petja Heiskanen: Puheenjohtajana minulla on hyviä kokemuksia ja kokousten vetäminen on minulle luontevaa. Pyrin saamaan kokousten jäsenille hyvän olon ja luomaan turvallisen tilan keskustelulle. Näin puheenjohtajan rooliin asioiden kuulumisen mahdollistajana. Joitain ideoita puheenjohtaja voi tuoda itsekin, mutta vasta kun muiden äänet on kuultu.

Kiitos vastauksista. Onnea ja menestystä tulevaan puheenjohtajavaaliin!

Kuva: vas. Dhakal, Haukijärvi, Heiskanen.