Sunnuntaina Mikkelin piispa Seppo Häkkinen vihki kirkon virkaan uusia työntekijöitä. Diakonian virkaan vihittiin Pasi Salomaa, M...
20.02.2023
Sunnuntaina Mikkelin piispa Seppo Häkkinen vihki kirkon virkaan uusia työntekijöitä. Diakonian virkaan vihittiin Pasi Salomaa, Marika Leutola-Tarvonen, Suvi Metsola, Jonna Lemmetyinen ja Oskari Jurvanen. Onnea ja siunausta vihityille!
Laskiaissunnuntaina vihittiin Mikkelin tuomiokirkossa viisi uutta diakonia Kristuksen kirkon palvelukseen. Juhlapäivän evankeliumiteksti on erityisen osuva, sillä se sisältää sanat, jotka piispa lausuu asettaessaan stolan vihittävän hartioille.
Vihkimys oli merkittävä myös tuomiokapitulille, sillä se oli samalla pitkäaikaisen diakonian asiantuntijan Ulla-Maija Harjun viimeinen virkatehtävä ennen eläkkeelle siirtymistä. Kiitos, Ulla-Maija, uskollisesta palveluksesta kirkon työssä!
* * *
Jeesus sanoi:
”Joka rakastaa elämäänsä, kadottaa sen, mutta joka tässä maailmassa panee alttiiksi elämänsä, saa osakseen ikuisen elämän. Jos joku tahtoo olla minun palvelijani, seuratkoon minua. Missä minä olen, siellä on oleva myös palvelijani, ja Isä kunnioittaa sitä, joka palvelee minua.
Nyt olen järkyttynyt. Mitä sanoisin? Isä, pelasta minut tästä hetkestä! Ei! Juuri tähän on elämäni tähdännyt. Isä, kirkasta nimesi!”
Silloin kuului taivaasta ääni: ”Minä olen sen kirkastanut ja kirkastan jälleen.” Paikalla oleva väkijoukko kuuli äänen ja sanoi ukkosen jyrähtäneen. Jotkut kyllä sanoivat: ”Enkeli puhui hänelle.” Silloin Jeesus sanoi: ”Ei tämä ääni puhunut minun tähteni, vaan teidän tähtenne. Nyt tämä maailma on tuomiolla, nyt tämän maailman ruhtinas syöstään vallasta. Ja kun minut korotetaan maasta, minä vedän kaikki luokseni.” Näillä sanoilla Jeesus ilmaisi, millainen tulisi olemaan hänen kuolemansa. (Joh. 12:25–33).
Laskiaissunnuntai johdattaa kirkkovuodessa paastonaikaan. Nyt alkaa erityinen ajanjakso, jolloin seurataan Jeesuksen elämän viimeisiä vaiheita. Se päättyy hänen kuolemaansa pitkäperjantaina ja ylösnousemiseensa pääsiäisenä.
Evankeliumiteksti kuvaa käännekohtaa Jeesuksen elämässä. Hän on itse koko ajan ollut selvillä siitä, mitä tapahtuu. Kaikki hänen elämässään tähän asti on ollut valmistautumista siihen, mikä häntä Jerusalemissa kohtaa.
Juuri ennen evankeliumitekstikatkelmaa Jeesus sanoo: ”Hetki on tullut: Ihmisen Poika kirkastetaan.” (Joh. 12:23). Julkisen toimintansa ajan Jeesus on puhunut tuosta tietystä hetkestä. Kaanaan häissä Jeesus sanoi äidilleen: Minun aikani ei ole vielä tullut. Samoin lehtimajanjuhlassa Jeesus sanoi, ettei hänen aikansa ole vielä tullut. Kimpaantuneet hallitusmiehetkään eivät tehneet Jeesukselle mitään, koska hänen aikansa ei ollut vielä tullut. Nyt Jeesus sanoo kirkastamisensa hetken tulleen.
Mutta Jeesuksen odottama kirkastamisen hetki myös järkytti häntä. Se on hetki, jota hän pelkäsi, hetki, jota hän halusi paeta. ”Nyt olen järkyttynyt. Mitä sanoisin? Isä, pelasta minut tästä hetkestä! Ei! Juuri tähän on elämäni tähdännyt. Isä, kirkasta nimesi!”
Miksi Jeesuksen elämän käännekohta järkytti häntä? Siksi, että hän ajatteli mielessään kaikkea sitä, mitä tulee tapahtumaan. Hän tiesi, että edessä on kärsimystä ja lopulta ristinkuolema. Sen edessä Jeesus kyseli, että pitäisikö hänen pyytää taivaallista Isäänsä pelastamaan hänet siltä. Mutta hänen oma vastauksensa oli: ” Ei! Juuri tähän on elämäni tähdännyt.” Hän tiesi, että hänen piti olla ”Jumalan Karitsa, joka pois ottaa maailman synnin”. Sitä varten hän oli tullut maailmaan, meidän vapahtajaksemme ja pelastajaksemme.
Jeesus uhrasi itsensä koko maailman puolesta. Hänen ansiostaan Taivaallinen Isämme rakastaa ja armahtaa meidät. Jeesuksen ristin vuoksi hän antaa synnit anteeksi. Tämän kaiken Jeesus sai aikaan luopumalla omasta elämästään ja antamalla itsensä alttiiksi. Hinta oli kova. Tästä rakkaudesta pääsemme osallisiksi, kun uskomme ja turvaudumme Jumalan armoon.
Hyvät seurakuntalaiset. Tänään tässä jumalanpalveluksessa vihitään diakonian virkaan viisi kirkon työntekijää, Oskari, Jonna, Marika, Suvi ja Pasi. Laskiaissunnuntain evankeliumissa ovat ne sanat, jotka kuullaan virkaan vihkimisessä. Piispa pukee vihittävälle stolan vihkimyksen merkiksi ja sanoo Jeesuksen sanat: ”Jos joku tahtoo olla minun palvelijani, seuratkoon minua. Missä minä olen, siellä on oleva myös palvelijani.”
Näissä Jeesuksen sanoissa näkyy diakonian ydin. Se on Kristuksen seuraamista. Hänen palvelijansa menevät sinne, missä Kristuskin on. Se johtaa teidät virkaan vihittävät sinne, missä on hätää ja puutetta. Se vie teidät sinne, minne muu apu ei yllä; sinne, jossa eletään syrjässä ja marginaalissa. Suurin hätä on usein siellä, missä ei ehkä edes tiedetä yhtään mitään diakoniasta. Siellä on paikkanne.
Ordinaatiovalmennuksessa puhuimme suomalaisen seurakuntadiakonian uranuurtajan, rovasti Otto Aarnisalon diakoniakäsityksestä. Diakonian tehtäväksi hän näki toimia ”äänettömän hädän puolesta” ja etsiä ”hädän äärimmäistä päätä”. Sinne Kristuksen seuraaminen teitä kuljettaa. Samalla tietäkää ja muistakaa Jeesuksen sana: ”Missä minä olen, siellä on oleva myös palvelijani.”
Jeesuksen seuraamiseen liittyy lupaus. Missä Kristus on, siellä on myös palvelijoiden oltava ja päinvastoin, missä palvelijat ovat, siellä on myös Kristus. Ette hoida virkaanne yksin, omin voimin ja oman viisauden varassa. Kutsujanne ja vihkijänne Jeesus Kristus on kanssanne kaikkialla, minne menette ja missä olette.
Diakonian virkaan vihkimisessä stolan pukemissanat katkeavat oikeastaan kesken. Evankeliumissa virke vielä jatkuu: ”ja Isä kunnioittaa sitä, joka palvelee minua.” Kokonaisuudessaan tuo kohta siis kuuluu: ”Jos joku tahtoo olla minun palvelijani, seuratkoon minua. Missä minä olen, siellä on oleva myös palvelijani, ja Isä kunnioittaa sitä, joka palvelee minua.”
Diakoniassa on kyse syvästä sitoutumisesta rakastaa lähimmäistä ja toimia hänen puolestaan ja kanssaan. Se vie joskus syviin vesiin ja vaikeisiin tilanteisiin. Joskus kutsumustanne koetellaan. Muistakaa erityisesti silloin evankeliumin virkkeen loppu: ”Isä kunnioittaa sitä, joka palvelee minua.” Kreikan kielessä sana kunnioittaa (timaoo) merkitsee muun muassa arvon antamista. Siis itse Jumala antaa arvon sille, joka palvelee Jeesusta ja seuraa häntä. Hän antaa arvon, ei palvelustyömme vaan sen uskon tähden, jonka hedelmää Jumalan tahdon mukainen palveleminen on. Voiko tämän suurempaa ja ihmeellisempää tunnustusta ja rohkaisua saada!
Diakonia ei ole yksinomaan virkaan vihittyjen tehtävä. Se kuuluu kaikille kristityille. Meitä jokaista kutsutaan tänään seuraamaan Kristusta ja toimimaan hänen palvelijoinaan lähimmäistä rakastaen. Myös meille kuuluvat samat lupaukset: Kristus kulkee kanssamme ja Taivaallinen Isä antaa arvon Jeesuksen palvelijoille uskon tähden.
Diakonian virkaan vihkimiseen liittyy tänään poikkeuksellinen yksityiskohta. Pitkäaikainen hiippakuntamme diakonian asiantuntija Ulla-Maija Harju jää reilun viikon kuluttua eläkkeelle. Kiitos, Ulla-Maija, uskollisesta palveluksestasi kirkon työssä.
Ulla-Maija Harjun viimeisiä virkatehtäviä on avustaa diakoniavihkimyksessä. Se on merkki jatkuvuudesta. Kirkko on uskon ja rakkauden yhteisö. Diakonia kuuluu kirkon ytimeen. Kun joku siirtyy täysin palvelleena syrjään, kirkko kutsuu uusia työntekijöitä virkaan. Tänään Kristuksen kirkko iloitsee teistä viidestä työntekijästä, jotka vihitään kätten päällepanemisella ja rukouksella diakonian virkaan. Kristus on kanssanne tänään ja kaikkina elämänne päivinä.