Otteita Diakoniatyöntekijöiden Liiton historiasta

1950 – luvulla

• Diakonissojen ammattijärjestön perustamiseen vaikutti ns. sisarkotijärjestelmän lakkauttaminen ja diakonissojen siirtyminen eläkelain piiriin. Muutoksen jälkeen diakonissojen yhteydet heitä kouluttaneisiin diakonissalaitoksiin ohenivat, mutta yhteyden tarve ammattisisariin vastaavasti lisääntyi. Ennen järjestön perustamista diakonissat olivat jo alkaneet kokoontua oman rovastikuntansa alueella.
• Liitto perustettiin Loimaan evankelisella opistolla 15.6.1958 Suomen Kirkon Sisarliiton nimellä. Perustamiskokouksessa 2/3 osallistujista eli 93 diakonissaa ilmoittautui jäseneksi. Puheenjohtajaksi valittiin keskeinen järjestöhankkeen toimija, diakonissalaitoksen johtajatar Aira Railio. Sääntöjen tarkoituspykälässä todettiin: ”Yhdistää maan seurakuntasisaret, diakonissat, tukea heitä heidän hengellisessä elämässään ja heidän palveluskutsumuksessaan, kehittää heidän ammattitaitoaan, valvoa heidän yhteisiä etujaan ja edistää rakkaudenpalvelutoimintaa maassamme”. Jäsenmaksuksi päätettiin 1000 markkaa.
• Hallitus kokoontui heti heinäkuussa käynnistämään liiton toimintaa. Kaikille maan diakonissoille lähetettiin tietoa uudesta liitosta ja kehotettiin liittymään jäseneksi. Alaosastoiminta käynnistyi ripeästi. Ensimmäisenä toimintavuotena perustettiin 11 alaosastoa, ensimmäinen Ouluun kaksi kuukautta liiton perustamisen jälkeen. Alaosastoiminnan ohella liiton alkuajan tärkeimpänä tehtävänä oli koulutustoiminnan käynnistäminen. Ensimmäisten opintopäivien aiheena vuonna 1959 oli ”Sielullisten sairaiden ongelmat ja heidän auttamisensa.”
• Diakonissojen työolosuhteiden puutteita ryhdyttiin korjaamaan.

1960-luvulla

• Järjestön organisaation ja toimintatapojen rakentaminen jatkui. Perustettiin monia toimikuntia ja luotiin yhteyksiä kirkon ja yhteiskunnan organisaatioihin.
• Ensimmäinen määräaikainen matkasihteeri palkattiin vuonna 1960 käynnistämään alaosastojen toimintaa, koulutusta sekä valmistelemaan ja panemaan toimeen liiton hallinnon päätöksiä. Työntekijän aikaa kului runsaasti matkustamiseen jäsenten työpaikoille hoitamaan monenlaisia työsuhde-, sovittelu ja neuvottelutöitä ilman sopimuksia ja katto-organisaatioita.
• Ensimmäinen toimisto perustettiin Poriin vuonna 1966 ja palkattiin päätoiminen sihteeri hoitamaan yhä lisääntyneitä tehtäviä.
• Liitto teki esityksiä kirkon toimielimille hiippakuntasihteerien virkojen perustamisesta. Näiden virkojen perustamisella toivottiin saatavan parannuksia diakonissojen työolosuhteisiin ja asemaan kirkossa.  Esitystään liitto perusteli sillä, että diakonissat enenevässä määrin siirtyivät sairaanhoitajan tehtäviin paremman palkan ja kehittyneempien työolosuhteiden vuoksi. Pelättiin seurakuntiin syntyvän pulaa koulutetuista diakoniatyöntekijöistä.
• Kirkon palkkauslain käsittelyn yhteydessä liitto vaikutti suoraan kansanedustajiin, koska liitolta ei oltu pyydetty lausuntoa. Sairaanhoitajaliitolta saatiin tukea asiassa. Lopputulos oli tyydyttävä tavoitteisiin nähden. Liitto jatkoi palkka-asian hoitamista tekemällä esityksiä suoraan kirkon päättäville elimille. Välillä onnistuttiin paremmin ja välillä heikommin.
• Luotiin toimivat yhteydet jäseniä koluttaviin Diakonissalaitoksiin nimeämällä alueen jäseniä opiskelijatyösihteereiksi.
• Alan naisvaltaisuus ja ammatin harjoittamisen vaatimukset pitivät liiton kokousten asialistalla virkapukeutumisen. Liitto suunnittelutti arki- ja juhlavirkapuvun vuosikymmenen puolivälissä. Diakonissa, taiteilija Anita Sarlín suunnitteli uuteen mustaan juhlapukuun diakonissojen pätevyysmerkin, joita käytetään edelleen.
• Yhteydenpito jäseniin hoidettiin pääasiassa jäsen- ja alaosastokirjein. Liitto oli yhtenä perustajajäsenenä Diakonia -lehdessä vuonna 1960, jolloin osa tiedotusta hoitui lehden välityksellä.

1970-luvulla

• Toimisto siirrettiin Jyväskylään (v. 1969) ja edelleen Lahteen (v. 1973).
• Liitto liittyi keskusjärjestö Akavaan vuonna 1973. Vuosikokouksessa annetut äänet jakaantuivat: Akava 191 ääntä, TVK 18, tyhjiä 13. Päätöksellä varauduttiin kirkossa tulossa olevaan järjestäytyneeseen neuvottelu- ja sopimustoimintaan.
• Kirkko siirtyi julkisen sektorin viimeisenä virkaehtosopimusjärjestelmään vuonna 1975. Liitto opetteli kirkon muiden sopijaosapuolten ohella uuttaa palvelussuhteen ehtoihin liittyvää neuvottelu- ja sopimuskulttuuria. Palkka- ja asuntokysymykset (suurin osa jäsenistä luontoisetupalkkauksessa, jossa palkkaus muodostui rahapalkasta ja seurakunnan tarjoamasta asunnosta, josta maksettiin veroa) olivat keskeisessä asemassa liiton toiminnassa.  
• Sääntömuutoksella avattiin jäsenyys myös diakonikoulutetuille, joita alkoi liittyä ilman jäsenkalastelua. Akavaan liittymisen jälkeisen lievän jäsenmääränotkahduksen jälkeen jäsenmäärä alkoi kasvaa tasaisesti.  
• Yhteydenpito jäseniin hoidettiin pääasiassa kirjeillä. Julkaistiin Marja Pakarisen Seurakuntasisaren ammattikuva v. 1975  
• Liitto järjesti monipuolista koulutusta omalle organisaatiolle (opiskelijatyösihteereille, alaosastojen toimihenkilöille) ja jäsenistölle, vuotuisia opintopäiviä, sielunhoito-, perheterapia- kouluttaja- ja ryhmätyökoulutusta. Teemat valittiin jäsenistön ammatillisen kehittymisen tarpeita kuunnellen.

1980-luvulla

• Toimisto siirrettiin Lahdesta Akava-taloon v. 1982.
• Tehtiin yhteistoimintasopimus Suomen kirkon pappisliiton kanssa v. 1983 (järjestöjen yhteistyö tiivistyi edunvalvonnassa, jäsenlehdessä ja ostamalla toimistopalveluja).
• Ammatillinen ja palkkaedunvalvonta vahvistui. Vaikutettiin diakoniatyöntekijöiden perus- ja täydennyskoulutukseen keskiasteen koulutusuudistuksen yhteydessä.
• Liitto oli aktiivistesi mukana kirkon virkarakenteen uudistamiseen liittyvässä ns. diakonaattikeskustelussa. Asia ei toistaiseksi ole edennyt päätökseen asti kirkossa. Liitto suunnittelutti diakoniatyöntekijöiden uuden virkapuvun.
• Liitto järjesti koulutusta mm. diakonisesta hoitotyöstä ja tiedottamisesta, mutta alkoi vähitellen vetäytyä kouluttajan roolista kirkon täydennyskoulutusvastuun siirryttyä hiippakuntien vastuulle.
• Diakoniatyöntekijöiden neuvottelupäivien järjestelyvastuun pääkumppaniksi tuli kirkkohallituksen Kirkon diakoniatyön keskus.
• Julkaistiin Diakonissan ammattikuva – kirja mm. oppikirjaksi alan opiskelijoille
• Jäsenet vakuutettiin työttömyyden varalle v. 1985 Pappien ja lehtorien työttömyyskassassa, vaikka diakoniatyöntekijöiden kaksoiskelpoisuus on aina taannut kohtuullisen vakaan työllisyyden. Kassafuusioiden jälkeen liiton jäsenet ovat nykyään Erityiskoulutettujen työttömyyskassa Erko ry:n jäseniä.
• Liiton 30 – vuotisjuhlassa kutsuttiin ensimmäiset kunniajäsenet: johtajatar, diakonissa Aira Railio, johtajatar, diakonissa Hanna Arvelin ja rehtori, diakonissa Marja Pakarinen. He toimivat liiton ensimmäisinä puheenjohtajina
• Tehtiin suositus johtavan diakonian virkojen perustamisesta seurakuntiin
• Palkattiin ensimmäinen päätoiminen toimistosihteeri v. 1986
• Lutherin jalanjäljissä – opintomatka DDR:ään yhdessä Pappisliiton kanssa
• Liityttiin Akavalaisten lomayhdistys A-lomiin
• Perustettiin opintorahasto tukemaan jäsenten ja alan opiskelijoiden koulutusta.
• Suomen Diakonien Liiton – SDL:n aloitteesta käynnistettiin yhteistyöneuvottelut, joiden tavoitteena oli eheyttää diakoniatyöntekijöiden järjestökenttä. 

1990-luvulla

• Heti vuosikymmenen alussa merkittäviä uudistuksia
• Sääntöjen kokonaisuudistus, jossa mukana SDL:n edustajat 
• Suomen Diakonien Liitto lakkautti toimintansa ja lähes kaikki sen jäsenet liittyivät nimensä vasta muuttaneeseen Diakoniatyöntekijöiden Liittoon. Järjestöllisen muutokset tapahtuivat hyvässä yhteisymmärryksessä STVL:n kanssa, jossa SDL oli ollut jäsenenä.
• Diakonin pätevyysmerkin immateriaaliset – ja myyntioikeudet siirtyivät liitolle.
• Lama-aikana diakonian virkoja jäädytettiin.
• Diakoniatyöntekijöille laadittiin työturvallisuusohjeet, koska yhteiskunnallinen tilanne muutti monella tavalla diakoniatyön sisältöjä ja toimintatapoja.
• Akavan organisaatiomuutoksen jälkeen Akava-Js tuli pääsopijaksi kirkon neuvottelupöytään vuosikymmenen puolivälissä.
• Diakonissa Ulla-Maija Kyrölä valittiin ensimmäiseksi vuoden diakoniatyöntekijäksi.
• Liitto teetti fil. tri Kaisa Åstrandilla Käytännöllistä ja hengellistä työtä – tutkimus diakoniatyön vaativuudesta v. 1995. Se oli ensimmäisiä akavalaisten järjestöjen teettämiä tutkimuksia, joka toimi selvityksenä työn vaativuuden arviointiin perustuvaan palkkausjärjestelmään siirtymisessä. 
• Kerättiin ammatillista ja järjestöllistä historiaa, julkistettiin Minun kutsumukseni – eri vuosikymmenten diakonissat muistelevat – kirjanen.
• Palkattiin kolmas työntekijä, järjestösihteeri, vastamaan ammatillisesta edunvalvonnasta, opiskelijatyöstä, viestinnästä, alaosastotoiminnasta.
• Täydennettiin jäsenetuja solmimalla mm. vakuutussopimuksia vakuutusyhtiöiden kanssa
• Dtl liittyi Vakava ry:n, joka on reilun kymmenen akavalaisen järjestön yhteistyöjärjestö
• Vuosikymmenen alkupuolen yhteistyön tiivistämiseen tähtäävät selvittelyt Suomen kirkon pappisliiton ja Suomen Kanttori-urkuriliiton kanssa eivät johtaneet muutoksiin järjestörakenteissa. Yhteistyö jatkui arjessa järjestöjen ostaessa vierekkäiset toimitilat Akava-talon viidennestä kerroksesta.
• Vuosikymmenen loppupuolella Suomen Kanttori-urkuriliitto tuli ensin mukaan lehtiyhteistyöhön diakoniatyöntekijöiden ja pappien kanssa. Myöhemmin tehtiin kolmen järjestön välinen yhteistyösopimus.
• Liiton 40 – vuotisjuhlassa kunniajäseniksi kutsuttiin diakoni Erkki Jeskanen Vantaalta ja diakonissa Tuovi Vastela Salosta.

2000-luku

• Liitto laati diakoniatyöntekijän eettiset ohjeet yhteistyössä Diakonia-ammattikorkeakoulun kanssa. 
• Vuosikymmenen alkupuolella Akavan kirkollisten järjestöjen yhteistyön tiivistämiseen tähtäävät selvittelyt jatkuivat. Dtl ei liittynyt Suomen kirkon pappisliiton ja Suomen Kanttori-urkuriliiton perustamaan Akavan kirkolliset ammattiliitot Aki ry:stä.
• Akava-Js ry:n nimenmuutoksen jälkeen Juko ry jatkaa kirkon pääsopijajärjestönä
• Liitto mukana perustamassa Diakonian Tutkimuksen Seuraa
• Nimettiin vuoden diakoniatyöntekijöiksi: Aino Kulpakko, Pelkosenniemi, v. 2003, Seppo Laakso v. 2005,
• Nurmijärvi, Eliisa Linkola, Lahti, 2007 ja Katri Suhonen, Jyväskylä, v. 2009
• Liiton kunniajäseniksi on kutsuttu diakonissa Kaarina Lappalainen ja diakonissa Pirkko Kuukkanen. 
• Liiton sääntöihin ja toiminnan asiakirjoihin tehty tarpeellisia korjauksia
• Vuoden 2009 lopussa lähes kolme vuosikymmentä jatkunut lehtiyhteistyö Suomen kirkon pappisliiton, myöhemmin Akavan kirkolliset ammattiliitot kanssa päättyi. Samalla päätettiin aloittaa yhteisen lehden kustantaminen Kirkon Nuorisotyöntekijät ry:n kanssa.

2010-luku

• Ensimmäinen Dino-lehti tuli painosta talvella 2010
• Dtl uusi logo ja sen pohjalta laadittu liiton graafisen ilmeen kokonaisuudistus julkistettiin 1.9.2010
• Liitolle saatiin 2000 jäsen 30.1.2012
• Diakonian viran puolustaminen, virkojen täyttäminen ja palkkauksen kehittäminen ovat toiminnassa keskiössä
• Akavalaisten kirkon sektorin liittojen (Dtl, KNT, AKI) yhteistyö jatkuu aikaisempaa tiiviimpänä
• Diakonian viran asemaan kirkossa, säilymiseen kirkkojärjestyksessä ja vihkimysviran kehittämiseen vaikutetaan eri verkostoissa
• Diakoniatyöntekijöiden Liitto on yhtenä taustaorganisaationa Diakoniabarometri-tutkimuksen toteuttamisessa