Sisar Aino - diakonissojen rohkea puolustaja

Sisar Aino Miettinen halusi 1930-luvulla diakonissoille aiempaa parempaa koulutusta, sisarkotijärjestelmän tarjoaman elatuksen sijaan oikeaa palkkaa ja muutenkin diakonissoille itsenäisempää asemaa. Ajatuksensa sisar Aino lausui julki Pohjoismaisessa diakonissojen konferenssissa, jonne hänet oli pyydetty puhujaksi ainoana diakonssana, muut puhujat olivat pappeja.

Ainon puheita pidettiin tuona aikana rohkeina ja diakonissalaitoksen johdon taholta niin pöyristyttävinä, että Aino passitettiin pakkolomalle. Laitoksen johto pyysi lisäksi lääkäriltä lausuntoa sisar Ainon mielisairaudesta. Eihän lääkäri sellaista paperia suostunut kirjoittamaan.

Aino Miettinen oli johtanut diakonissalaitoksen oppilasosastoa 20 vuotta, mutta pakkoloman jälkeen hänet siirrettiin kehitysvammaisten hoitolaan, sillä "mielenhäiriöstä epäillyn katsottiin sopivan vajaamielisten joukkoon." Vaikka siirto oli tarkoitettu kurinpitotoimeksi, käänsi sisar Aino sen voitoksi ja hän tulikin tunnetuksi kehitysvammatyön uranuurtajana.

Sisarkotilaitos oli murenemassa ja viimein 1950-luvulla se sai päätöksensä, jolloin diakonissoista tuli itsenäisiä työntekijöitä. Tuohon murrokseen sijoittuu myös Suomen Kirkon Sisarliiton perustaminen ajamaan samoja asioita, kuin sisar Ainokin halusi. Sisarliitto tunnetaan tänä päivänä nimellä Diakoniatyöntekijöiden Liitto.

Sisar Ainon tarinan ja kuvan lähde: Helsingin Diakonissalaitos, Viesti-lehti 2/2016 ja kuva-arkisto.